Unesco

UNESCOn tarkoituksena on kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla edistää rauhaa ja kansojenvälistä yhteistyötä. Järjestö on perustettu sotien jälkeen v.1945 myötävaikuttamaan rauhan rakentamiseen, köyhyyden vähentämiseen, kestävään kehitykseen ja kulttuurienväliseen dialogiin. Siihen kuuluu 194 jäsenmaata. 

UNESCO ylläpitää mm. 

Maailmanperintökohteiden listaa, joka suojelee ja säilyttää kulttuuri- ja luonnonperintökohteita, kuten historiallisia rakennuksia ja luontokohteita. 

AINEETTOMAN KULTTUURIPERINNÖN luetteloa, joka tunnustaa elävän edelleen harjoitettavan kulttuuriperinnön, kuten perinteiset käytännöt ja taidot. 

 

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta (tämän kappaleen ruotsinkäännös löytyy museon sivuilta: https://www.tornio.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/tornionlaakson-museo/unesco-hakuprosessi-2024-2026/) 

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon ja sen jäsenvaltioiden yhteinen sopimus, jonka Unescon yleiskonferenssi hyväksyi 17. lokakuuta 2003. Sen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista lisäämällä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla yhteistyössä yhteisöjen, ryhmien ja kansalaisjärjestöjen kanssa sekä tarjota kansainvälistä yhteistyötä ja apua. Yleissopimus antaa raamit tavoitteiden toteuttamiseen, mutta jättää myös tilaa kansallisille tulkinnoille ja vapauden valita toimeenpanotapa. 

Sopimuksessa määritellään aineettoman kulttuuriperinnön olevan ”käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoa, taitoja – sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja – jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään”. Sopimus tunnistaa myös näihin liittyvät välineet, esineet ja kulttuuriset tilat osaksi aineetonta kulttuuriperintöä. 

”Elävän kulttuuriperinnön suojelu tarkoittaa tietojen, taitojen ja merkitysten siirtämistä.”

Unesco hyväksyi sopimuksen vuonna 2003, mutta ilmiönä aineeton kulttuuriperintö on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Sen ilmenemismuotoja voivat olla esimerkiksi suulliset perinteet, esittävät taiteet, sosiaalisen elämän käytännöt, rituaalit ja juhlamenot tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat tiedot, taidot ja käytännöt. 

Aineeton kulttuuriperintö säilyy ja välittyy elävänä ja muuntuvana sukupolvilta seuraaville. Tällaisen kulttuuriperinnön avulla voi Unescon mukaan edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua ja vahvistaa ihmisten kunnioitusta erilaisia elämäntapoja kohtaan. 

Erityisen tärkeää aineettoman kulttuuriperinnön ymmärtäminen on erilaisten vähemmistöjen ja valtaväestön yhteiselon sujumisen ja kulttuurisen moninaisuuden säilymisen kannalta. 

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloita on yhteensä kolme: 

1. Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo 

1. Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo 

1. Hyvien suojelukäytäntöjen rekisteri 

Tällä hetkellä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloissa on yhteensä 788 kohdetta 150 maasta.