Tornionjoen perinteinen kalastusmuoto

Lippoaminen on vuosisatoja vanha, perinteinen kalastusmuoto, jossa pitkävartista verkkopäistä pyydintä eli lippoa kuljetetaan myötävirtaan, kosken pohjan muotojen ja kalakuoppien mukaan. Menetelmää käytetään pääasiassa vaellussiian pyyntiin, mutta myös lohta lipotaan. Lippoamista harjoitetaan eri tavoilla: se voi tapahtua rantakiviltä, krenkuilta eli kosken päälle rakennettavilta silloilta ja telineiltä tai veneestä.

Tämä perinteinen kalastusmuoto perustuu syvälliseen tietämykseen siian kulkureiteistä ja lepopaikoista. Siian kulku vaihtelee vedenkorkeuden mukaan, ja myös kivien asennot ja virran liikkeet vaikuttavat. Lippoaja tuntee kalan käyttäytymisen ja osaa vaihdella kalastuspaikkaa sen mukaan. Lippoaminen on luontoystävällinen kalastusmuoto, sillä pyyntiväline ei vahingoita kalaa. Siika pysähtyy nousuvaelluksellaan lepäämään lippokuoppiin ja rauhallisemman virran paikoille, usein kivien taakse. Lippoaja, joka tuntee alueen hyvin, osaa ohjata kalan oikealla hetkellä lepopaikastaan lippoon, tietäen kalan kulkureitit ja käyttäytymisen.

Lippokalastusta harjoitetaan perinteisessä muodossaan yhteisöllisesti Tornionjoen Kukkolankoskella ja Matkakoskella, molemmin puolin Suomen ja Ruotsin rajaa. Näissä kylissä lippokalastus on olennainen osa paikallista identiteettiä ja kulttuuriperintöä. Lippokalastus tunnetaan kalastusmuotona myös Tornionjoen yläjuoksulla sekä esimerkiksi Ii- ja Kalixjoella. Vastaavanlaisia haaviin perustuvia kalastusmenetelmiä on käytössä myös muualla maailmassa, kuten Pohjois-Amerikassa.

Tornionjoen lippokalastuksen pyyntiajat ja säännökset pohjautuvat rajanyliseen Rajajokisopimukseen. Lohta lipotaan kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoleen väliin. Siikaa puolestaan heinäkuun puolestavälistä syyskuun puoleenväliin saakka. Pyyntiajoissa ja säännöksissä voi olla vuosittaisia vaihteluja.

Siianjako pohjautuu ikiaikaiseen menetelmään

Siianjakoperinne on järjestely, jota kalastusyhteisö toteuttaa käytännössä yhä samalla tavalla kuin 1800-luvulla. Perinteisesti siika jaetaan kesäisen vuorolippouksen ollessa käynnissä, jolloin vuorokauden saalis jaetaan päivittäin osakastilojen kesken ikivanhalla järjestelmällä. Numeerisessa järjestelmässä mahdollisimman samankokoiset siiat jaetaan osakastalojen läjiin, jotka sitten arvotaan omistajilleen. Kukin osakastalo jakaa läjänsä edelleen osuuksiensa kesken. Numeerinen käytäntö mahdollistaa tasapuolisen ja helpon jaon ilman puntaria.

Siianjako kokoaa kesäiltaisin kyläyhteisön yhteen. Vauhdikas siianjako on myös suosittu ohjelmanumero kävijöiden keskuudessa.

Krenkut ja lipot syntyvät käsityönä

Käsityökulttuuri on tärkeä osa perinnettä ja siihen liittyy muun muassa krenkkujen rakennus ja lippojen valmistus. Krenkku on puusta ikivanhoin menetelmin rakennettu ”kalastuslaituri”, jonka päältä lipotaan. Krenkut rakennetaan talkoovoimin joka kevät uudelleen ja puretaan syksyllä. Käsityönä valmistetut 6-7-metriset lipot ovat säilyneet samankaltaisena jo yli 600 vuotta ja mukautuneet olosuhteiden myötä sopivaksi kunkin ympäristön käyttötarkoituksiin. Pyydyksestä on kuitenkin Tornionjoellakin erilaisia kyläkohtaisia versioita.

Ruoka ja tapahtumat ovat olennainen osa perinnettä

Myös ruokaperinne pohjautuu vahvasti alueen kalastuksen vuodenkiertoon. Varrassiika, joka valmistetaan avotulella joen molemmin puolin, on ollut tunnettu perinneruoka satojen vuosien ajan. Tämän lisäksi esimerkiksi kalakeitot ja erilaiset paistetut ja savustetut kalat kuuluvat perinteenharjoittajien ruokapöytiin.

Erilaiset kesäiset tapahtumat koskikentillä ovat tärkeä osa perinnettä. Niissä ihmiset tapaavat ja päivittävät kuulumiset. Vuosittain järjestetään vaihtelevasti erilaisia tapahtumia, kuten Siikafästit ja Siikamarkkinat.

Rakennettu kulttuuriympäristö ja kalastuskylät

Lippoperinne elää myös koskikylien rakennetussa kulttuuriympäristössä. Kalastuskylät, Kukkola ja Matkakoski, ovat säilyneet elinvoimaisina yhteisöinä, joissa lippoaminen on muokannut maisemaa vuosisatojen ajan.

Kalastukseen liittyvät rakennukset, aitat, kalapuohi ja paistokota sekä rantoja halkovat polut, kertovat perinteen käytännöistä ja yhteisöllisestä elämäntavasta. Monia rakennuksia on käytetty samoihin tarkoituksiin sukupolvesta toiseen. Vanhimmat koskikylien rakennukset ovat 1700-luvulta. Rakennusten sijainti ja rakenne heijastavat sekä luonnon olosuhteita että kalastuksen tarpeita.

Kukkolankoski ja Matkakoski – Säännöt ja lippo-oikeudet molemmin puolin rajaa

Suomella ja Ruotsilla on Tornionjokea koskeva rajajokisopimus, jota Rajajokikomissio hallinnoi. Sopimus ohjaa kalastusta alueella. Sopimuksen pohjalta on luotu kalastussääntö, joka määrittelee muun muassa kalastuskaudet, rauhoitukset, pyydettävien kalojen minimimitat sekä kalastukseen käytettävien välineiden, kuten lipon verkon siiman vahvuuden ja silmäkoon.

Siikaa pyydetään pääsääntöisesti heinäkuun puolivälistä alkaen, ja lohta saadaan pyytää kesäkuun alusta aina heinäkuun puoliväliin saakka. Ajankohdissa voi kuitenkin olla vaihtelua vuosittain.

Lippo-oikeus perustuu kantatilojen aikoinaan saamiin kalastusoikeuksiin. Näiden oikeuksien puitteissa kantatilojen ja niistä lohkottujen tilojen haltijat saavat pyytää siikaa osuuksiensa mukaan. Talolliset omistavat koskikalastusoikeudet ja oikeudet siirtyvät seuraaville polville joko perintönä tai maakauppojen kautta. Lippouskäytännöissä on hieman eroja eri koskien välillä.